tperomaa Näkötutkijan näkökulma

Kaikki blogit puheenaiheesta Kuolema

Minne elefantit menevät kuolemaan

Minä en tuntenut Irja Laamasta muuten kuin hänen kirjoitustensa kautta. Silti hänen poismenonsa kosketti minua yllättävän syvästi. Lähes kaikki kirjailijat, joiden kirjoja olen lukenut, ovat jo kuolleet. Ainakin suurin osa niistä parhaimmista. En nyt luettele, koska sinulla, lukijani, on ainakin hieman toinen lista.

Irja kosketti, koska hän kommentoi minun kirjoituksiani ja minä hänen. Ei kovin paljon, mutta melko välittömästä viestinnästä tuli vaikutelma, että tunsin hänet jotenkin.

Sinuiksi kuoleman kanssa?

Kuolemasta on tehty liian luonnotonta, josta aiheutuu sen kiehtovuus ja myös pelko sitä kohtaan. Laskelmoivat taiteilijat hyödyntävät sumeilematta ihmisten kuolemasta vieraantumista omassa tuotannossaan, eikä tämä tilanne muutu vielä pitkään aikaan länsimaissa.

Siihen nähden miten suuri asia kuolema henkilölle on, niin siitä vaietaan nähdäkseni aivan liikaa ja moni kuolee sen takia vajavaisena. Pitäisikö kuoleman aiheuttavasta surutilasta olla enemmän jopa koulutusta yhteiskunnassa?

Läheisen kuolemasta seuraa suruaika!

Menetin isäni 11-vuotiaana pitkäaikaisen sairastelun jälkeen ja eniten minua harmittaa vieläkin isäni kuolemassa oma käyttäytyminen, kun en käynyt hyvästelemässä kuolevaa isääni. Tosin minulla oli epätietoinen tila hänen terveydentilasta, kun olihan hän potenut jo vuosikausia Parkinsonin tautia. En silti ole syyttänyt äitiäni tai isoveljiäni siitä, että minulta ehkä suojelumielessä hieman pimitettiin isäni terveydentilan kriittisyys.

Kuolema – tuo mystinen päättöpiste

Kukaan ei ole tätä välttänyt, sanottu jo ikuisuuksien ajan, mutta se ei pidä paikkaansa. Kuolemaa ei ole – on vain väärä ja lyhytjänteinen katsantokanta ja uskomus. Olemme itsekkäitä omalle henkilötunnuksellemme, sillä se on kuolevainen ja ainoa omaisuutemme täällä lainojen maassa – löydämme sille rajallisuuden.

 

Elämä on kaikkien eilisten kohtaamisten summa!

Elämässä on olemassa niin sanottuja pistetuttavuuksia, jotka tapaa elämässä yhden ainoan kerran elämässä. On olemassa myös tuttavasuhteita, jotka saattavat vaurioitua elämän tyrskyissä ja mennä poikki. Ja monille tulee ero myös parisuhteessa.

Jos roikkuu toisessa, ei kykene päästään irti, vaikka joskus on järkevä osata irrottaa. Onhan se tavallaan väärin, että joku tunneherkkä ihminen suree vieraampien henkilöidenkin perään enemmän kuin heidän seurustelukumppanit.

Bisogna morire - kuolla täytyy

Marco Beasley on loistava laulaja, joka jo vuosia on tulkinnut vanhempaa, italialaista laulumusiikkia. Tässä Stefano Landi:n (1587-1639) "Passacaglia della vita"-laulussa elämän ja etenkin kuoleman tosiasiat kerrotaan suoraan päin naamaa. Hienoa musaa! Näillä mennään ja tuollaisessa kyydissä muutenkin jaksetaan. Englanninkäännös on sen verran hyvä, etten rupea enää suomentamaankaan.

Älä palvo kuolleita, mutta vaali muistoja!

Onkohan se sillain, että leskeksi jäänyt henkilö ei vain useinkaan löydä sellaista rakastumisen tunnetta muita kohtaan mitä hänellä oli omaa puolisoaan kohtaan.

Vertailu nuoruuden huippuihastumisiin voi tehdä rakastumisen vaikeaksi vanhemmalla ikää, vaikka haluaisi rakastua niin vertaaminen vie siitä parhaan intohimon pois. Olisi hyvä leskenäkin antaa uusille ystäville mahdollisuus tulla omaan elämään, koska se auttaa myös käsittelemään vanhoja tunnekokemuksia niille kuuluviin muistilokeroihin.

Kritiikissä William Shakespeare!

En ymmärrä sitä että mihin perustuu William Shakespearen luoman myytin ylläpito vielä tällä aikakaudella. Tarkoitan tällä myytillä käsitystä parisuhderakkaudesta, jonka mukaan toinen henkilö ei voi elää ilman toista ja menetetyn rakkauden vuoksi joutaa tappamaan itsensä.

Voi olla että joitakin naisia kiehtoo ajatus, että joku kaunis nainen tappaa itsensä ja mielitiettynä ollut mies ei osoita kuollutta kohtaan edes juuri mitään kunnioitusta. Oleellista on tajuta, että rakkauden takia ei kukaan tapa itseään, vaan kyseessä on aina mielenhäiriötila.

Evoluution tuntematon järjestelykyky – konekieltä miljoonia vuosia

Elämme kehityksen virrassa, jokainen nanosekunti meidänkin aine- ja energiaosien sisuksissa käydään muunnosta aiemmasta, mitään huomiseen katsomatta. Ei ole ennustuksia, ei ennakoimista eikä arvailua. On vain kyky soveltaa juuri nyt |1 tilanteeseen aiempaa opittua – tämä on konekieltä miljoonien vuosien takaa.

 

Viimeiset sanasi kuolinvuoteella?

Sain mielestäni loistavan idean yllättävän kuoleman varalle, ja se helpottaisi huomattavasti omaisten tuskaa. Onhan meillä taloudellisia testamentteja ja elintestamentteja, mutta sanallisia testamentteja harva ihminen tiettävästi jättää yllättävän kuoleman varalta.

 

Joten mitkä sanat haluaisit nyt jättää viimeisiksi sanoiksi rakkaille ihmisille?

 

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä