*

tperomaa Näkötutkijan näkökulma

884 Usarin lukijaa tutki mekon väriä -- tässä tulokset!

  • Värien jakaumat alkuperäisessä (sinisessä) ja muokatussa (vihreässä) mekossa.
    Värien jakaumat alkuperäisessä (sinisessä) ja muokatussa (vihreässä) mekossa.
  • 884 Usarin lukijaa tutki mekon väriä -- tässä tulokset!

Kiitokset kaikille, jotka päättivät ottaa osaan mekko-tutkimukseen. Hulppeat 884 vastausta; se on hieno saalis!

Tässä kokeessa oli ideana se, että tutkitaan toistuuko värien vaihtumisilmiö silloin, kun kuvan värit vaihtelevat värinäön puna-vihreällä akselilla. Värit nimittäin koodataan jo verkkokalvolla kolmeen eri "kanavaan": luminanssiin (kirkkauteen), sini-keltaiseen ja puna-vihreään. Alkuperäisen mekon värit vaihtelevat nimen omaan sinikeltaisella, ns. päivänvaloakselilla. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että ilmiö esiintyisi vain tällä päivänvaloakselilla.  

Ja kiitos Usarin lukijoiden, tämä oletus voidaan heittää nyt romukoppaan! Samanlainen ilmiö tulee nimittäin myös puna-vihreä-akselilla, tosin vähän heikompana kuin sini-keltaisella. Värien vaihtelua esiintyy siis myös puna-vihreässä mekossa.

Kun alkuperäisessä versiossa melkein 40% porukasta näkee mekon musta-sinisenä 40%, niin muokatussa versiossa mekon näkee musta-vihreänä 23%. Valkoista versiota nähdään alkuperäisessä 20—30%, mutta muokatussa vain 1% verran. Eli vaihtelua selvästi on, mutta se ei ole niin voimakasta kuin alkuperäisessä mekossa.

Sukupuolieroa ei kovin selkeästi tule (tätä on ilmeisesti pohdiskeltu keskusteluissa) - en tosin keksi mitään syytä, miksi miesten ja naisten värinäön pitäisi toimia eri tavalla. 

Lisäksi on nähtävissä, että jos henkilö näkee alkuperäisen mekon musta-sinisenä, niin todennäköisemmin myös muokattu versio nähdään musta-vihreänä. Näyttäisi siis siltä, että jotkut hlöt ovat taipuvaisempia valaistuksen värin korjaamiseen, ja tämä tapahtuu väristä riippumatta. Värivaikutelma (mikä se sitten kullakin on) on myös useimmilla "sitkeä" eli väri vaihtelee usein vain 9%:lla porukasta. 

Nämä tulokset lähtevät seuraavaksi näkötutkijoiden kansainväliselle sähköpostilistalle arvioitavaksi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Enpä ole ennen nähnyt tällaista yhteistyötä tutkijan ja median käyttäjien kesken. Kiitos siitä, idean keksinyt Tarja Peromaa Helsingin yliopistosta ja Usarin lukijat!

Teimme aiheesta myös uutisen: http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/78701-t...

Tämä on huima juttu: "Nämä tulokset lähtevät seuraavaksi näkötutkijoiden kansainväliselle sähköpostilistalle arvioitavaksi!"

Käyttäjän AnttiKorppuKorpinen kuva
Antti Korpinen

Vaikka Professori Peromaa joka erikoistuu näkötutkimukseen ei keksi mitään syytä miksi sukupuolten värinäössä olisi eroja, on tiedeyhteisö kuitenkin tiennyt asiasta jo yli 50 vuotta! Nyt Professori kollegoihin yhteys ja journalit auki. Alottaa voi vaikka helposti tästä: http://news.nationalgeographic.com/news/2012/09/12...

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa

Ihan vaan lisensiaatti, kiitos. Ainoa merkittävä seikka miesten ja naisten värinäössä, mikä mulle tulee mieleen on se, että jotkut (harvat) naiset saattavat olla tetrakromaatteja eli heillä on 4 tappisolutyyppiä, kun taas miehillä tappeja on maksimissaan 3 tyyppiä. Mutta kun olen psykofyysikkona enemmän kiinnostunut havainnoinnin yhteisistä piirteistä, ehkä jotain on jäänyt huomaamatta...

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

punavihervärisokeatkin taitaa olla oleellisesti useammin miehiä.

Eihän nämä mekkojen väriasiat nyt ole sukupuolittuneita (?) mutta itseäni ihmetyttää että palkeissa on eroja. Miksi naiset eivät näe asioita samoin kuin miehet? Erojen määrä on ainakin minusta hämmentävän suuri.

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa

Pitää kyllä paikkansa täysin. Punaisten ja vihreiden tappien väriherkkyys on koodattu X-kromosomiin ja kun miehillä näitä on 1 ja naisilla 2, niin miehet paljon helpommin altistuvat värisokeudelle (tai anomalialle). Värinäössä ilmoitti puutteita 15 henkilöä, joista suurin osa miehiä. Näitä on niin vähän, ettei pysty analysoimaan erikseen.

Kyllä siellä palkeissa on jkv eroa sukupuolen mukaan. Kuitenkin kun analysoin ekat 400 vastausta, niin erot näyttäytyivät erilaisina - pitäisi siis testata tilastollisesti, ennen kuin noista voi päätellä mitään. Miehiä ja naisia on tossa otoksessa suunnilleen yhtä paljon.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Ihan sivuhuomiona ja kaikella ystävyydellä:

Professori <-> tuntiopettaja

Tohtori <-> lisensiaatti.

Kyllä lis voi olla prof, muttei tri. ;-)

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Yksi mielenkiintoinen näkökohta saattaisi olla myös lingvistinen vaikutus. esim. eräissä kelttiläiskielissä eräät meidän harmaasävyt katetaan vaaleansinistä merkitsevällä sanalla, ja kieltä äidinkielenään puhuvat aidosti kokevat nuo sävyt siniseen kuuluviksi - mitä se sitten tarkoittaakaan.

Itse tutkimuksesta minä en oikein saanut selvää, mitä kuvaa itse asiassa piti tarkkailla.

Reino Jalas

Mukava kuulla että en sitten kuitenkaan ollut ainoa, joka ei ymmärtänyt tosiaan tuota. Että mitä kuvia ja annettuja väripareja tarkalleen piti vertailla keskenään.

Nythän tuo kysymyksenasettelusivukin on putsattu, hävitetty pois.
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/59071/lomake...
Ei pääse enää muistelemaan, että mitä oikein tuli vastattua.

Parhaani mukaan rehellisesti jotakin vastasin. Toivottavasti se ei vääristänyt tutkimusta liikaa.

Lisäksi sekin vähän nostelee mielestä kritiikkiä pintaan, että miksei näiden US-sivulla julkistettujen 800 mittaustuloksen rinnalla voi olla niitä alkuperäisiä väriparikuvia? Niitä kauheita, epävärisiä kuvia, joiden perusteella kyseinen tutkimustulos on nyt ulos saatu.

No, lisensiaatista pääsee vielä eteenpäin, ja tutkimusjärjestelyt ja niiden esittelyt tietenkin paranee ajan ja vuosien mittaan.
Ihailen blogistin nättejä ja salaperäisiä aurinkolaseja.

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa

Tämä on erittäin tärkeää palautetta; kyllä tutkijan pitäisi tehdä koe niin, että kaikki ymmärtävät ohjeen. Selvästi siis kyselytutkimuksen tekoa pitää meikäläisen harjoitella :) Yleensä häärään siellä labran puolella.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #18

Joo, mutta siihen saa aina apua ja neuvoja - vaikka minulta, jos joskus tavataan. ;)

Mutta loistava ja tutkimuksellisesti tärkein oivallus oli ylipäätään hyödyntää somea muussakin kuin iänikuisissa sosiologien mutu-tutkimuksissa.

Kymppi ja papukaijamerkki siitä!

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa

Värien havaitseminen ja värien nimet ovat tosiaan kiinnostava asia ja niitä on tutkittu paljon, ihan jo 1900-luvun alusta (ja varsinkin silloin). Yleinen näkemys on kuitenkin se, että vaikka väreistä käytettävissä nimissä on paljon eroa, niin värien erottelussa ei niinkään eroja löydy. Joillakin heimoilla on vain 2 nimeä kaikille mahdollisille väreille ja näillä he pärjäävät omassa ympäristössään. Värien nimet liittyvät enemmänkin siihen, mihin värejä käytetään. Sen takia esim. eskimoilla voi olla paljon erilaisia nimiä valkoisen ja sinertävän tyyppisille sävyille - heidän elinympäristössään ne ovat tärkeitä.

Tuo on mielenkiintoinen asia tuo värien luokittelu, että kuuluvatko jotkut sävyt sinisiin vai ei. Olisi käsittääkseni ihan mahdollista, että värien kategoriarajat voisivat muuttua "käyttötarkoituksen" mukaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väri sinänsä nähtäisiin eri tavalla.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Käytä "vastaa" toimintoa, niin ilmoitus kommentistasi menee kirjoittajalle. Muutoin keskustelu jää sattumaksi.

Värien erottelussa kannattaa vakavasti harkita myös mahdollisuutta fonetiikasta tunnettuun fooni- ja foneemijakoon: ihmiset aivan aidosti todella kuulevat eri äänet (foonit) eri "kirjaimina" (foneemeina), äidinkielestä riipuen. Syynä on, että vasteet aivoissa ovat konkreettisesti eri paikassa, ts. prosessointi ei toimi samoin. Miksi siis ei värien kohdalla?

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa

En osannut käyttää tuota vastaa-toimintoa(kaan), kun en ole ollenkaan some-tyyppi. Joten kiitos opastuksesta!

Hyvä esimerkki tuo foneemien koodaus. Foneemit koodautuvat äidinkielen mukaan eli sen mukaan, minkälaiselle kieliympäristölle altistutaan varhaisessa kehitysvaiheessa. Tai siis käsittääkseni on niin, että meillä esimerkiksi ei ole lainkaan koodattuna joitakin viron kielen foneemeja.

Värien suhteen voisi ajatella, että väriympäristö taas on melko samanlainen kulttuurista riippumatta (eskimot voisivat kyllä olla poikkeus). Mutta vaikka varhaisen tason (verkkokalvon, LGN-tason) värinkoodausmekanismit tunnetaan hyvin, niin aivokuoritaso tunnetaan paljon huonommin. Monilla visuaalisilla alueilla solut ovat herkkiä värille, mutta ei ole selvää, millä tavalla. Ehkä siellä aivokuoren tasolla olisi tilaa paikalliselle sopeutumiselle.

Kuulopuolella taas foneemit tulee koodatuiksi vasta siellä aivokuoritasolla, eli siellä matalla tasolla (sisäkorvassa) ei liene kuin taajuuden mukaan koodaus. Eli vähän eri tyyppinen mekanismi kuin väreissä. Mutta kiinnostava analogia kyllä!

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #16

Selviäisi ainakin johonkin asti PET-kuvantamisella.

Mitä tulee valorseseptoreihin, ne käsittääkseni ovat pitkälti puhtaan mekaanisia (kerro, jos olen väärässä), ts. värejä ei silmässä vielä "ole". Me "näemme" sekä näkyvän valon että esim. UV- ja infrapunan, ainakin osittain, ts. silmän reseptorisolut reagoivat niihin ainakin jossain määrin. Sen sijaan ne "värit", jotka näemme, syntyvät vasta aivoissa. Ts. punatukkaisen tytön hiusten väri on silmässä pelkkä X nm säteilyä, joka muuttuu sähköimpulssiksi, tämä impulssi koetaan vasta aivoissa punaisena (tai sitten jonain muuna, milloin mistäkin syystä).

Menikö suunnilleen sinne päin?

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa Vastaus kommenttiin #19

Kuulotutkijat varmasti tietävät, että millä tasolla prosessointi tapahtuu. PET on nykyään vähemmän käytetty, ainakin näkötutkimuksessa. Lokalisointi tapahtuu tyypillisesti fMRI-tekniikkalla eli funktionaalisella magneettikuvauksella.

Ja ihan oikeassa olet - ei siellä silmässä mitään värejä ole. Väri on nimenomaan havainto ja se syntyy aivoissa.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Minusta alkuperäisen mekon prosentit eivät voi olla täysin relevantteja, koska mekon oikea väri oli paljastettu jo päiviä aiemmin. Ennen valmistajan paljastusta liikkui prosentteja 70:30 valkokultaisen hyväksi, ja he ilkkuivat oikeassa olleita värisokeiksi.

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa

Tällaista vastausvinoumaa voi hyvin olla, jos jotkut haluavat nimenomaan nähdä "oikein" (tai vastata oikein). Toisaalta itse en pysty millään näkemään "oikein", vaikka kuinka haluaisin. Vaikka jotkut onnistuvat vaihtamaan väriä niin halutessaan (tästä oli mainintoja vastauksiaa), niin useimmilla väri pysyy samana.

Ja tämä "oikein" ei ole hipsukoissa tässä missään kuittailumielessä, vaan sen takia, että omasta mielestäni kaikki tulkinnat ovat yhtä oikeita. Kyseessä on kuitenkin varsin huono valokuva alkuperäisestä kohteesta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Hahmopsykologia on osoittanut jo 60-luvulla, että ihminen nimenomaan näkee "oikein", ei todellisesti.

Ihan alkeita kaikille: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hahmopsykologia

Ilman tuota tiedostamatonta "oikein" näkemistä olisimme kaikki sairaalan teho-osastolla.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Mielenkiintoinen gallup.

Seuraava luonnollinen vaihe tutkimuksessa olisi sitten poistaa koejärjestelyn aiheuttamat mahdolliset virheet.
Kyselytutkimuksessa olisi ehkä ollut suotavaa tiedustella myös raportoijan katseluolosuhteet, kuten näyttötyyppi (LCD, OLED, CRT, EL) ja LCD-näytön tapauksessa valonmuodostustapa (LED, CCFL), seka ympäristön valaistusolosuhteet (ei muita valonlähteitä, luonnonvalo, LED, hehkulamppu, fluorisoiva jne.). Ilman näitä tietoja statistiikkaa ei oikein anna mitään vastausta.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

No just noin. En ole ymmärtänyt koko tätä juttua juurikin noista syistä.

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa

Olen täsmälleen samaa mieltä. Varsinainen tutkimus pitää suorittaa kunnolla värikalibroidussa ympäristössä, käytännössä siis laboratoriossa. Siellä voidaan kontrolloida kaikki em. asiat. Onkin sitten kokonaan toinen asia saada 800+ henkilöä labraan, kuin oman koneen äärelle vastailemaan.

Tällaisessa pilotissa voidaan kuitenkin saada sellaista tietoa, joka auttaa varsinaisen kokeen toteuttamisessa. Esimerkiksi amerikkalaiset kollegat olivat pyöritelleet alkuperäisen mekon suhteen pääasiassa sini-musta ja vaalsin-kulta -vaihtoehtoja, eivätkä olleet huomanneet, että valko-kulta on myös erittäin yleinen vaihtoehto. Nyt tiedetään, että jos tehdään labrakoe, niin pitää olla useamman kuin kahden vaihtoehdon vastausmahdollisuus.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Nuo labraolosuhteet voidaan pitkälle simuloida kysymyllä juuri em. tiedot. Toki siinä on virhemarginaalia erityisesti huonevalaistuksen ja näytön kirkkaus- ja kontrastisäätöjen kohdalla, mutta se voitaisiin pitkälle korjata erilaisin virheellisyysparametrein.

Täytyy muistaa etteivät ne labrakokeetkaan mitään 100 %:sia ole.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Kiitos Tarja,

Pahoittelen myöhäistä vastetta (perhevelvoite).
Arvostan suuresti asennettanne, millä olette tarttuneet tällaiseen asiaan. Muu maailma tuntuu nykyään ajautuvan aina virran mukana, ottaen vastaan sitä, mitä "asiantuntijat" sanovat. Onneksi on teidänlaisia ihmisiä (joista Suomi on kuuluisa?), jotka alkavat vääntämään totuutta esiin pala palata, kivi kiveltä,..

Toisessa blogissani (sattuneesta syystä nopealla temmolla kirjoitettu), esittelen koejärjestelyn, jolla voi etänä varmentaa, mitä koehenkilöt näkevät vs. mitä tietokone näyttää. Tuntuisi, että esimerkiksi tuota metodia voisi halvalla käyttää hyväksi löytääkseen lisämateriaalia tutkimukseen? Kenties tästä olisi oiva sytyke jollekin lopputyölle? "Suomalaiset ratkaisivat mekon mysteerin...! tms."

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

... Eli käytännössä tarvitaan vain kaksi ihmistä, jotka näkevät kuvan erivärisenä, ja siitä lähdetään iteroimaan, miksi niin on. Isoihin otantoihin ei lie tarvetta oikean suunnan löytämiseen.

Käyttäjän tperomaa kuva
Tarja Peromaa Vastaus kommenttiin #24

Pahoittelen, että vastaus on viipynyt. Olen samaa mieltä siinä, että aluksi voisi olla vain kaksi (tai oikeastaan 3: tyypillisiä havaintoja on 3) hlöä, joiden värinäköä tutkittaisiin tarkemmin. Tällöin voitaisiin mahdollisesti löytää eroja esim. siinä, missä harmaapiste sijaitsee väriavaruudessa tai eroja värierottelun suhteen eri osissa väriavaruutta. Jos sitten jotain eroja löydettäisiin, pitäisi tutkia isommalla otoksella, onko näillä jotain korrelaatiota sen kanssa, miten mekon värit nähdään.

Mutta olen kyllä vanhanaikainen psykofyysikko siinä mielessä, että ehdottomasti jatkotutkimukset pitäisi tehdä laboratoriossa (ja tämä vastauksena myös Joukon aiempaan kommenttiin). Tällöin voidaan poistaa ulkoisen vaihtelun vaikutus (näytöt, valaistusolosuhteet, katseluetäisyys yms). Jopa identtisissä näytöissä on eroja, kun niitä lähdetään mittaamaan.

Ja kunnolla kalibroidussa laboratoriossa (kolorimetri on tarkkaan kalibrointiin heikko; erittäin mielellään spektroradiometri). Kunnollinen kalibrointi tarvitaan myös sen takia, että tutkimuksen kannalta pitää pystyä laskemaan näytön väreistä tappisolujen aktivaatiotasot. Tätä ei voi tarkasti tehdä ilman spektroradiometristä kalibrointia.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset